Komealupiini

Lupinus polyphyllus

Komealupiini kasvaa luonnonvaraisena Pohjois-Amerikan länsiosissa. Skotlantilainen kasvitutkija David Douglas toi sen Brittein saarille 1826. Lupiinin villiytymisestä luontoon löytyy maininta Ruotsista jo vuodelta 1870. Komealupiini tuotiin Suomeen 1800-luvun lopulla.

 

Suomalainen metsätieteilijä Aimo Cajander mainitsee 1906, että ”monilehdykkäinen lupiini” on meillä usein viljelty kasvi. Sen maine puutarhakasvina kuitenkin pilattiin, kun sitä alettiin kylvää laajalti tienvarsien hiekkamaahan. Nykyään se onkin yleinen näky Etelä- ja Keski-Suomessa teiden varsilla, ja se on määritelty Suomessa haitalliseksi vieraslajiksi. Toisaalta leviäminen keskittyy ihmisen rakentamaan ja muuttamaan ympäristöön, eivätkä havumetsät ole vaarassa.

 

On sinänsä ristiriitaista, että ihmiset tekevät komealupiinille ja muille vieraslajeille ihanteellisia, kilpailusta vapaita kasvupaikkoja ja alkavat sitten vihata näitä rikottujen maiden menestyjiä. Pitemmän ajan kokemukset komealupiineista vielä puuttuvat, eikä ole siten tiedossa, minkälaisia niistä tienvarsien ulkopuolella voisi tulla. Varovaisuus niiden suhteen on tietenkin järkevää.