TEOKSEN ESITTELY

 

 

Kalle Hamm & Dzamil Kamanger

2018, www-sivut ja 12 piirustusta paperille

 

 

Plantae vagabundae

 

 

Olemme täysin riippuvaisia kasveista. Ne tuottavat kaiken hapen, jota hengitämme, ja ovat ravintoketjumme perusta. Jos kasvit katoavat, ihminen ei selviä. Usein kuitenkin kiellämme tämän täydellisen riippuvuuden ja alennamme kasvit ei-aistiviksi ja ei-älykkäiksi. Kasvit ovat kuitenkin radikaalisti toisia, muita-kuin-ihmisiä, ja niiden älykkyyskin ilmenee ratkaisevasti toisella tavalla.

 

 

Tutkijoiden (1) mukaan kasvit ovat vietelleet meidät haluamaan niiden tuottamia ravinto-, mauste-, nautinto-, lääke-, huumaus-, rakennus-, koriste-, ynnä muita aineita niin paljon, että himoitessamme näitä aineita levitämme samalla kasveja uusille kasvualueille, koska maassa kasvavina niiden oma liikkuminen on osittain rajoitettua – älykästä toimintaa, jossa hyväksikäytetty ei tajua tulleensa vedätetyksi.

 

Viimeisen muutaman sadan vuoden aikana ihminen on levittäytynyt nopeasti ympäri planeettaa, minkä seurauksena maapallon lämpeneminen on kiihtynyt, ja lajit joutuvat etsimään itselleen uusia elin- ja kasvualueita. Samalla siirrämme lajeja mantereelta toiselle ennen näkemättömällä vauhdilla ja laajuudella. Vaikutukset ovat niin suuria, että tutkijat ovatkin nimenneet epookkimme antroposeeniksi, ihmisen ajaksi (2).

 

Ihmisen edistyksen ja planeetan muokkauksen hintana on kuitenkin sukupuuttojen aalto, jonka laajuutta emme voi kuin arvailla. Ympäristö muuttuu nopeammin kuin lajit ehtivät sopeutua siihen. Ehkä olisi aika katsoa vihreää metsää tai puistoa hiukan tarkemmin ja nähdä se jonakin muuna kuin vihreänä massana tai taustana omille tarpeillemme ja toiminnallemme, ja antaa sen kasveille niille kuuluva itseisarvo (3).

 

Göstan puistossa kasvaa monia lajeja, jotka kertovat ihmisen aiheuttamista muutoksista. On hyöty- ja koristekasveja, rikkaruohoja ja luonnonvaraisia kasveja, ja sitten niitä haitallisia vieraslajeja, jotka olemme ensin tuoneet tänne ja sitten demonisoineet ne. Ne eivät käyttäytyneetkään haluamallamme tavalla. Olemme unohtaneet myös täysin, että monet alkuperäisinä pitämämme lajit ovatkin muinais- tai uustulokkaita.

 

Plantae vagabundae kertoo, miten ihminen on liikutellut kasveja ja minkälaisia reittejä pitkin kyseiset kasvit ovat päätyneet Suomeen. Mitä lähemmäksi nykypäivää tulemme, sitä enemmän lajien siirtely lisääntyy, ja kääntäen verrannollisesti tieto matkan vaiheista vähenee. Nykyään voimme siirtää lajin tänne toiselta puolelta maapalloa vain muutamassa tunnissa. Sinä aikana sille ei juuri ehdi kertyä historiaa.

 

_____

  1. Mm. Stefano Mancuso (2015): Brilliant Green – The Surprising History and Science of Plant Intelligence

  2. Davies, Jeremy (2016): The Birth of the Anthropocene

  3. Sveitsi on ensimmäinen valtio maailmassa, joka on tunnustanut kasvien oikeudet.